Kaunista joulun aikaa

Joulukuun viides päivä. Kovaa vauhtia menossa kohti joulua siis. Myymälässä se tarkoittaa kiireen lisääntymistä ja vilkastumista, toivottavasti ainakin. Kotona se tarkoittaa rauhoittumista ja hiljentymistä. 

Olen erittäin paljon jouluihminen. Vierastan myös erittäin paljon joulusta stressaamista. Minulla ei ole mitään pakkoja, mitä pitäisi joulun vuoksi suorittaa, on vain kaikkea mitä haluaisin tehdä, järjestää ja laittaa. Siivota minun ei tarvitse, mutta rakastan tunnelmavaloja ja jouluisia asetelmia. Välillä rakastan kyllä siivoamistakin, mutta en näköjään tänä vuonna. Tiedostan jo melko hyvin omat voimavarani, en aseta itselleni mitään ehdottomia tehtävälistoja vaan kerään joulukansiooni ideakuvia vuosien varrelta ja joskus ne sitten toteutuvat kuin itsestään. Viime vuonna tein valtavan kanaverkkohevosen, johon pyörittelin jouluvaloja. Ajatus oli ollut kuvakansiossani jo usean vuoden ja yhtenä päivänä aika sille tuntui otolliselta. Kun jostain innostun, jaksaisin tehdä sitä loputtomasti. Muutamat syyslomapäivät rakentelin betoni/havukuusia yötä päivää, kun puolen kylää vietti samaan aikaan etelänlomia. Puoliso kantoi teemukia ulos ja ehkä häntä vähän hymyilytti lapsenomainen inostukseni. Marrraskuun ajan olen nyt nostellut terassilta noita kuusia pystyyn milloin myrskyn kaatamina ja milloin lumikuorman. 

Haluaisin valaista ja koristella koko tienvarren kotini vieressä ohikulkijoiden iloksi. Tänä vuonna olin suunnitellut siihen pyöräkulkuetta, mutta se lyheni kahteen polkupyörään ja se on ihan ok. Se ehkä kasvaa ensi vuonna tai sitten ei. Itse asiassa laitan joka vuosi kalenterimustutuksiin jo tammikuulle, että aloittaisin seuraavan vuoden jouluvalmistelut, mutta en ikinä kuitenkaan aloita. Se on vähän harmi, sillä ideoita olisi valtava määrä, eikä niiden toteuttamiseen riitä pelkkä marraskuu. Ehkä sitten eläkkeellä voisinkin ryhtyä kokopäiväiseksi tontuksi. 

Meillä juodaan perheessä saavikaupalla teetä joulukuussa. Vähän myös glögiä, mutta ehdottomasti enemmän teetä. Kun lapset olivat pieniä, vaihdettiin marraskuun lopulla aina punaiset astiat, nyt meillä syödään joulukuu pelkistä tonttuastioista ja minä niin rakastan niitä. On meillä kuvia myös valtavista piparitalkoista, missä jokaisella on ollut joku porsasessu ja pöydällä jouluasetelma. Muutamaan vuoteen en ole pipareita leiponut, mutta ehkä joku joulu taas siihenkin innostun, kutsun jo pääosin aikuiset lapseni leipomaan ja puen heille porsas- ja sydänessut päälle. 

Minun jouluni ei ole hiukkaakaan tipetipetiptap-tyyppinen. Siihen kuuluu hengellinen musiikki, kynttilät, hämärä ja torkkupeitot. Herkistyn seitsemän kertaa päivässä kyyneliin ihan vaan jostain muistosta, auringonvalosta, lumesta, musiikista tai hymystä. Tässä syy, miksi myymälässä voin pari sekuntia kauemmin etsiä rusettia lahjakortin päälle. Täytyy ehkä ehtiä räpytellä silmät kuiviksi hetkellisen jouluherkistymisen jäljiltä.

Toivoisin myös sinulle kiireetöntä, kaunista joulunaikaa. Toki yrittäjänä toivon myös, että tulet etsimään joulun taikaa meiltä myymälästä ja hankit muistamiset ja lahjat kivijalkakaupoista. Muistathan myös, että kun heti aamulla sytyttää hetkeksi kynttilän, on jotenkin paljon rauhallisempi ja kauniimpi mieli pitkälle päivään.